Viihtyisyys, motivointi ja tavoitteet merkitsevät

Opettajan lukuvuosi alkaa ennen opiskelijoiden kouluvuotta yhteissuunnittelulla, joka on aloitettu jo kalenterivuoden alussa. Opettaja voi valmistautua lukuvuoden ohjaustyöhön ja motivointiin kirjoittamalla opiskelijoille esimerkiksi kannustuskortit. Luokkahuoneen viimeistely on vapaaehtoista mutta kielii opiskelijoiden arvostamisesta.

Syyslukukauteni alkoi kahdella merkittävällä asialla: luokkahuoneen sisustamisella ja kannuskorttien kirjoittamisella. Motivointi kortein alkoi jo keväällä; viihtyisyys saatiin aikaan parissa illassa ennen koulun alkamista. Keväällä opiskelija kertoi sivulauseessa, kuinka luokan korkeimmasta seinästä tulisi hieno, jos siihen laittaisi elokuvajulisteita. Myös elokuvaoppimateriaalin tekijänä olin samaa mieltä ja etsin kesän postereita. Kiitos, Herttoniemenrannan ja Raahen Filmtown, Koulukino ja Finnkinon Kinopalatsi ja Sello!

Ei ole samantekevää, millaisessa ympäristössä opitaan. Pidän tärkeänä viihtyisyyttä, joka luo osaltaan hyväntuulista ilmapiiriä ja viestii siitä, että oppijat ovat arvokkaita. Toivon, että opiskelijoiden on helppo tulla luokkaan huonoinakin päivinä ja silloinkin, kun väsyttää.

Luokassa on uusi nojatuoli, viherkasveja ja kirjastossa uutuuksia. Sähkösäätöinen työpöytä on niin mahtava, ettei tavalliseen opettajanpöytään ole paluuta. Opettaessani en juurikaan ehdi istuskella, ja sähköisten oppimateriaalien ja tekstien parissa käyttää nyt entistäkin mukavammin.

Viihtyisyys on motivointia, ja motivointi saa viihtymään

Toinen tärkeä juttu on raapustaa postikortit kannustuksena jokaiselle abille.

Korteissa katson taaksepäin yhteistyötä, annan yksilöityä täsmäpalautetta, kannustan ja esitän myös opettajan näkemyksen sopivasti työtä vaativasta, realistisesta tavoitteesta ylioppilaskirjoituksissa. Kannustuskorteissa nostan esille vahvuudet ja keskeiset, kuntoon saatettavat asiat. Perinne on perua omalta yliopistoaikojeni professorilta ja kulkenut mukana koko tähänastisen työurani.

Koska harkiten kirjoittaminen vie aikaa, päätin valita korttien saajat kevään viimeisiltä kursseilta, jolloin rustaamiseen oli runsaasti aikaa. ÄI5-kurssillani olleet saivat siis jo korttinsa, ja niille, jotka eivät olleet kursseillani keväällä mutta ovat nyt mukana, kirjoitan kortit kuluvien kurssien jälkeen. 

Monet osaavat asettaa itselleen tavoitteita, kaikki eivät – ja vaikeaahan se  ainakin realistisesti yo-asteikon mukaan on. Koska jokainen trendi-ilmauksin “omistaa oppimisensa” eikä välttämättä tahdo ulkopuolelta asetettua näkemystä, korttia ei ole pakko ottaa vastaan. Kortti voi kuitenkin auttaa ja tarkentaa itsearviointia, ja kortin noutaneet voivat vaihtaa ajatuksia kirjoittamastani vaikka ihan ohimennen välitunnilla. On sanottava, että korttiperinne tuottaa iloa vastaanottajalle ja kirjoittajalle, ja kortit ovat hitti meillä Maunulassa.