Red Nose Company vie kauas näyttääkseen lähelle

Red Nose Companyn klovnikaksikko Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen) osoittaa, että teoksia Ilmari Kiannon ”Punainen viiva” (1909) ja Kari Hotakaisen ”Juoksuhaudantie” (2002) kannattaa yhä möyhiä. Oivaltavan monitasoiset tulkinnat yhdistävät menneen ja kenties aina olevan. Naurattavat ja itkettävät esitykset saavat ymmärtämään pientä avaran nurkalla.

Ilmari Kiannon "Punainen viiva" koskettaa myös komediallisena. Kuva: Tero Ahonen ja Red Nose Company
Ilmari Kiannon ”Punainen viiva” koskettaa myös komediallisena. Kuva: Tero Ahonen ja Red Nose Company

Suomen ensimmäinen teatteriklovneriaan erikoistunut ryhmä Red Nose Company on ilahduttanut monenikäisiä katsojia vuodesta 2005, jolloin se tunnettiin vielä nimellä Red Nose Club. Yhteistyössä ollaan vuonna 1985 perustetun kansainvälisen Quo Vadis -teatteriryhmän kanssa. Red Nose Company on yksi aktiivisimmista kiertueteattereista, jonka esityksiä voi nähdä eri teattereiden lavoilla, kouluilla, palvelukodeissa ja esimerkiksi vastaanottokeskuksissa. Ilmeisistä syistä esitykset taipuvat moneen.

”Juoksuhaudantie” (ensi-ilta 24.1.2014 ja uusintaensi-ilta 1.11.2017) ja ”Punainen viiva” (ensi-ilta 22.1.2016) ovat edelleen ohjelmistossa – ainakin tilausnäytöksinä. Esitysten takana on klovnien lisäksi myös kirjailijana ja runoilijana tunnettu ohjaaja Otso Kautto, ja Red Nose Company koostuu kymmenestä näyttelijästä. Ohjelmistoon kuuluu myös lapsille suunnattu ”Keisarin uudet vaatteet”. ”Punaista viivaa” on esitetty Suomi 100 -juhlakiertueella ympäri Suomea, ja 18.1.2018 Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä se koettiin jo sadannen kerran.

Maailma tarvitsee klovneriaa

Ensikosketukseni Red Nose Companyyn oli marraskuutani piristänyt ”Juoksuhaudantie”, joka oli entuudestaan hyvin tuttu eri versioineen romaanina, elokuvana ja teatteriesityksinä. Siitä esitettyjä tulkintoja luen edelleen tasaisesti lukiolaisten kirjoitelmista. Kuitenkin Kiannon teos, joka on tuttu samoista syistä sillä lisäyksellä, että olen itsekin käsitellyt sitä lukio- ja yliopisto-opinnoissani, puhutteli Red Nose Companyn tulkintana erityisen syvästi.

Huumorin ei tarvitse tarkoittaa ’huonoa läppää’.

Fiktiivisen, joskin inhorealistisen, Romppasen perheen kurja elämä 1900-luvun alussa ennen Suomen ensimmäisiä eduskuntavaaleja Korpiloukossa herätetään henkiin kupparikaisoineen ja puntarpäineen, karhuineen, jauhojen hakumatkoine kaikkineen. Katsojan on helppo päästä teokseen, olipa hän lukenut sitä tai ei. Kiannon usein vaikeahkoksi miellettyä kieltäkin selitetään. Rinnalle nostetaan kirjailijan elämä, Suomi ja muu maailma.

Klovnina mikään tulkinta tai kysymys ei ole tyhmä, nolo tai mahdoton.

Klovneria elää uutta nousuaan, ja sitä me tarvitsemme. Entis- ja nykyajan kamaluuksia, kuten vihapuhetta, voi katsoa ja käsitellä, jos se on hieman etäällä ja jos siitä voi puhua huumorin turvin. Sen ei tarvitse tarkoittaa ”huonoa läppää”, minkä Red Nose Companyn ”Punainen viiva” myös osoittaa.

Red Nose Companyn tyyliin kuuluvat katkelmien lukeminen, luetusta keskusteleminen ja perään esitetyt usein hervottomat tulkinnat. Kuva: Tero Ahonen ja Red Nose Company
Red Nose Companyn tyyliin kuuluvat katkelmien lukeminen, luetusta keskusteleminen ja perään esitetyt, usein hervottomat tulkinnat. Kuva: Tero Ahonen ja Red Nose Company

Red Nose Company opettaa katsojalleen luku-ja tulkintataitoa

Teatterisovitukset ovat aina tulkintoja. Red Nose Company tuo tulkintaprosessin näkyväksi, ja se tekee esityksistä sopivia teatteriin ja jopa lukemiseenkin tottumattomille. Klovnit Mike ja Zin tuovat selvästi esille, että he tulkitsevat kirjoitettua teosta, puhuvat kirjailijasta ja teoksesta. Useissa kohdissa he ottavat kirjan esille ja lukevat siitä katkelmia. Sen jälkeen he pohtivat ääneen, mitä ovat lukeneet, kommentoivat sitä ja aprikoivat yhdessä, mitä luettu tarkoittaa.  Sitten nähdään yleensä hervoton tulkinta. Red Nose Companyn esitykset siis opettavat katsojalleen, miten tulkitaan, mitä tulkinta on, mihin se voi perustua ja miten tulkintoja voi perustella. Klovnina mikään tulkinta tai kysymys ei ole tyhmä, nolo tai mahdoton. Katsoja jatkaa prosessointia ikään kuin läksynä.

Kiannon romaanista esille nostetaan keskeisiä ja vähemmän keskeisiä yksityiskohtia, joille klovnien julki lausumina ja vieraannutettuina voi esteittä nauraa. Red Nose Company ottaa kantaa elettyyn ja olevaan sekä kommentoi historiaa ja nykyaikaa. Ihmisestä pyrkimyksineen ja ympäröivästä, tutusta ja turvallisesta ja samaan aikaan täysin käsittämättömästä maailmastamme tehdyt tarkkanäköiset havainnot osoittavat, että useissa tapauksissa muutos on lopulta vain pintapuolista, ongelmat vaihtaneet vaatteitaan – jos niitäkään. Se synnyttää kunnioitusta meitä edeltäneisiin ja toisaalta tuo sukupolvia yhteen.

"Punainen viiva"-esityksessä tutut rock-kappaleet saavat aivan uudet tulkinnat. Kuva: Tero Ahonen ja Red Nose Company
”Punainen viiva”-esityksessä tutut rock-kappaleet saavat aivan uudet tulkinnat. Kuva: Tero Ahonen ja Red Nose Company

1990-luvun radiosuosikit toisenlaisessa ”Vain elämää” -ohjelmassa

Erityisen vaikutuksen tekevät yllättävät kappalevalinnat, jotka uudessa kontekstissaan, klovnien tulkitsemina keskellä Kiannon ja Suomen kurjuushistoriaa, saavat uuden, oivaltavan näkökulman ja osoittavat, että näyttämöllä nähdään tosiaan paitsi ”Punaisen viivan” tarina ja kirjailija Ilmari Kiannon elämäkertaa myös Euroopan reunalta ponnistaneen Suomen ja muutosten keskellä edelleen välillä pöllämystyneiden asukkaiden kehitystarina.

Musiikki on enimmäkseen 1990-luvulla nuoruuttaan eläneen soittolistalta. Klovnien esittäminä ja perinteisistä näkökulmista irroittamina esitetyt laulut luovat puhki soittamisestaan huolimatta nahkansa. Miten lyriikka muuttuukaan Alanis Morissetten hitissä ”Hand In My Pocket” (1995), kun sen laulaa Suomi-neito? Manic Street Preachersin ”If You Tolerate This Your Children Will Be Next” (1998) osoittaa, kuinka Romppasen Riikan ja Topin haaveet ovat sukupolvesta toiseen, kansallisuudesta riippumatta samoja. Sheryl Crow’n ”All I Wanna Do” (1993)  liitetään nimeämiseen ja läpi aikojen esitettyyn toiveeseen edes hetkellisesti kevyestä taakasta. Nirvanan ”Come As You Are” (1991) taas ei varmasti koskaan ole ollut yhtä hilpeä, kun sen puhujaksi asettuu naturistina viihtynyt kirjailija Ilmari Kianto.

Red Nose Companyn verkkosivulla on laaja opetusmateriaali tehtävineen kouluissa käsiteltäviksi. Näytöksiä ja tekijävierailuja saa tilattua ja räätälöityä erilaisiin tarpeisiin ja paikkoihin sopiviksi. Aion kutsua ”Punaisen viivan” kouluumme osaksi abiturienttien opintoja. Esitys sopii uskomattoman hyvin nykykulttuurin, kertomusten ja intertekstuaalisuuden lukiokurssille ÄI6 ja suomi toisena kielenä -kurssille. Lisäksi sillä selvästi on paikkansa historian, yhteiskuntaopin, musiikin, englannin ja psykologian opetuksessa.

Suosituslinkkejä
”Punainen viiva” -esittely Red Nose Companyn verkkosivulla
Red Nose Companyn opettajan materiaalit 

Kommentoi