Kokeilimme Koulukinolle tekemääni ”Miami”-elokuvan oppimateriaalia osana suomen kielen ja kirjallisuuden – ja muidenkin oppiaineiden – opetusta. Koulukino valitsee opetukseen sopivat elokuvat, joten ei tarvitse kuin opettaa. Oppimateriaalit osoittavat, mitä mistäkin elokuvasta ainakin kannattaa käsitellä.
ÄI9-kurssilla käsitellään nykykulttuuria, joten päädyimme kollegoideni kanssa ohjaaja Zaida Bergrothin ”Miami”-elokuvaan, josta olen aiemmin kirjoittanut blogiini. Oikeastaan yksikään abiturienteista ei ollut nähnyt elokuvaa; harva katsoo teattereissa kotimaista. Koska olin tehnyt ”Miamiin” myös oppimateriaalin, tahdoin testata tehtävistöä ja saada palautetta. Tehtävät löytyvät elokuvahaulla Koulukinon verkkosivulta.
Koulukino auttaa rakentamaan monipuolisen yhteisöllisen kokonaisuuden
Helposti lähestyttävä Koulukino auttoi järjestämään myös ”Miami”-elokuvan pääroolissa nähtävän Krista Kososen koulullemme. Kiireistään huolimatta hän saapui mielellään. Vierailu varmistui yli kuukautta aiemmin, ja siitä muodostui odotettu ja valmisteltu tilaisuus kaksi päivää ennen ”Miami”-koulukinonäytäntöä.
Abiturientit haastattelivat Kososta. Paikalla oli lisäksi moderaattori, joka poimi kirjallisia lisäkysymyksiä, joita jokainen pääsi lisäämään kuunnellessaan omalla mobiililaitteellaan kommentteina jaettuun Google Forms -lomakkeeseen. Tilaisuuden päätteeksi Kososelta kysyneiden kesken arvottiin kolme näyttelijän signeeraamaa ”Miami”-julistetta. Julisteissa auttoi Koulukino.
Haastattelun jälkeen valmistauduimme Finnkinon tilausnäytäntöön eli koulukinonäytäntöön. Meitä oli 127, joten päädyimme Kinopalatsin saliin 2. Opiskelijoiden palaute oli myönteistä: on turvallista ja helppo reagoida elokuvaan, kun ollaan omassa porukassa. Spontaanit reaktiot siis lisääntyvät verrattuna tavalliseen elokuvanäytäntöön, jossa yleisönä on ketä vain. Koulukinonäytännössä on vapaa paikoitus.
Kaiken kaikkiaan avoin kutsu lähteä mukaan ”Miamiin” johti siihen, että opiskelijoita tuotiin osana äidinkielen ja kirjallisuuden kursseja sekä filosofian ja islamin opetusta. Esittelin ”Miamin” tehtävät tunnilla ennen elokuviin lähtemistä, ja opiskelijat tiesivät, että nähdystä kirjoitetaan elokuvaessee ja harjoitellaan multimodaalisten tekstien käyttöä ja audiovisuaalisen aineiston referointia.
Menetelminä pohdiskelevan esseen rautalankamalli ja Clickshare-ideointi
Elokuvan jälkeisellä oppitunnilla alettiin suunnitella esseitä. Olin jakanut ryhmälleni kansion, johon keräsimme yhteisen esseeideapankin. Jaoin ryhmäni kahteen: puolet jäi luokkaan suunnittelemaan esseitä pohdiskelevan esseen rautalankamallilla jaettuihin dokumentteihin. Taustalla soi ”Miami”-elokuvan soundtrack, auditiivinen ärsyke.
Toinen puoli lähti inno-luokkaan Clickshare-näyttöjen ääreen laatimaan ajatuskarttoja, joiden taustalla oli aiheeseen liittyvä kuva, visuaalinen ärsyke. Ensin piti työskennellä 20 min omien aiheiden parissa, sitten kierrettiin 10 min täydentämässä erivärisellä kynällä toisten tekemiä muistiinpanoja. Puolessa välissä vaihdettiin luokkahuoneita.
Koulukinon ”Miami”-tehtävissä on seitsemän aihepiiriä, joihin liittyy useita kysymyksiä. Esseeseen opiskelija valitsi lopulta yhden kysymyksen ”Miami”-tehtävistä ja poimi yhteisestä ideapankistamme tehtävään sopivat ajatukset ja tiedot, joita sitten pohdiskellen kehitteli eteenpäin. Vaihtoehtoisesti opiskelija saattoi muotoilla elokuvaesseen tehtävänsä itsekin oppimateriaalin tarjoamista virikkeistä.
Krista Kososen vierailusta, elokuvasta, esseiden yhteissuunnittelusta ja esseiden kirjoittamisesta tuli siis lopulta koko kouluyhteisömme yhteinen juttu. Filosofian etiikan kurssilla ”Miamista” kirjoitettiin myös esseevastauksia. Etiikan kurssille on Koulukino-sivustolla omat kollegani Anneli Varja-Ranisen laatimat tehtävät. Opiskelijat oppivat poimimaan samasta aineistosta eri kursseille sopivan sisällön ja valitsemaan näkökulman oppiaineen mukaan. Lisäksi saatiin kokemusta myös puheviestinnästä ja tapahtumien suunnittelusta ja järjestämisestä. Kiitos, Krista Kosonen, Koulukino ja tietysti koulumme upeat abiturientit, kollegat ja inno-luokkavastaava Arto.
Zaida Bergrothin elokuva ei anna vastausta kysymykseen uskonnollisten ryhmien hyvyydestä, vaan jättää pohdinnan katsojalle. Uskonnollisten ryhmien puolista tuleekin puhua avoimesti ja nykyistä enemmän”, toteaa abiturientti Mikko Hyökyranta.
”Miami”-elokuvasta syntyivät esimerkiksi seuraavat esseet:
Vastuun kantaminen on toiseen turvautumista,
Miami-essee – Fanni Kannisto
Totta vai tarua?
Miami-essee – Hanna Lempiäinen
Suosituslinkkejä
Maunulan yhteiskoulu ja Helsinginmatematiikkalukio
”Miami”-oppimateriaali Koulukinon verkkosivuilla
”Miami” Internet Movie Database -tietokannassa
