”Tuntematon sotilas” vaati päivityksen

Ohjaaja Aku Louhimies toteutti haaveensa ja ohjasi Väinö Linnan menestysromaanista ”Tuntematon sotilas” (1954) kolmannen elokuvan. Vuonna 1955 ilmestynyt Edvin Laineen ohjaus auttoi käsittelemään henkilökohtaista ja kollektiivista tragediaa. Aiemmin valkokankaalla mustana virrannut veri nähdään vuonna 1985 Rauni Mollbergin elokuvassa väreissä. Louhimies korostaa kotirintamaa ja muistuttaa, että on tärkeää puhua menneisyydestä myös uuden sukupolven keinoin.

Kiitän, ettei minua koskaan pakotettu lukemaan Linnan teosta.

Erään konekiväärikomppanian eteneminen yli kolme vuotta kestäneessä jatkosodassa (1941 – 1944) on Väinö Linnan historiallisen romaanin aihe. Romaanin hahmot elävät omaa elämäänsä: Antti Rokasta on kuultu, vaikkei teosta tuntisi. Linnan ”aika velikullat” ymmärretään intertekstuaalisiksi viittauksiksi. Sanotaan, että ihmisen kielen rajat ovat hänen maailmansa rajat. Jos pysähtyy tuttujen sanontojen äärellä, paljastuu, kuinka laajasti koskettaneesta teoksesta on kyse. Teos on osa maailmaamme puhuessamme – tietämättämmekin – Linnan käyttämin fraasein.

"Tuntematon sotilas" -juliste

Kiitän, ettei minua koskaan pakotettu lukemaan Linnan teosta tai katsomaan Laineen tai Mollbergin sovituksia. Sain tarttua romaaniin, kun koin olevani valmis ja se aidosti kiinnosti. Mieli oli avoin. Romaani on vaikuttavin lukemani kotimainen teos. Samassa innossa luin myös ”Täällä Pohjantähden alla” -trilogian (1959 – 1962). Olin pitkästi yli kahdenkymmenen; kaikelle on aikansa.

Louhimiehen elokuvan myötä on selvää, miksi pitää välittää

Suhtauduin uutiseen Aku Louhimiehen elokuvasta varautuneesti. Tuttuja olivat jo teoksen sensuroitu ja sensuroimaton versio, toimittaja Ilkka Malmbergin Helsingin Sanomissa ilmestynyt artikkelisarja ja sittemmin siitä julkaistu ”Tuntemattomat sotilaat” -teos (2007) sekä molemmat elokuvasovitukset. Lisäksi olin nähnyt Mika Myllyahon ohjauksen Suomenlinnassa (2008) ja Kristian Smedsin ja Kansallisteatterin huikean  esityksen (2007). Linnan romaanista on tiristetty kaikki mahdollinen.

Lamaannuttava pelko ja ahdistus saavat samaistumaan puolukkavarvikossa makaavaan Kariluotoon.

Selvää oli, että Louhimiehen elokuva kiinnostaa laajasti. Elokuviin oli mentävä jo siksi, että tahdoin kokea ”Tuntemattoman sotilaan” teatterissa. Tahdoin osallistua sukupolvikokemukseen, joka vauhdilla ja vahvasti on muotoutumassa.

Kariluoto ja Rokka
Vänrikki Kariluoto (Johannes Holopainen) ja alikersantti Rokka (Eero Aho), kuva: Juuli Aschan, Elokuvaosakeyhtiö Suomi

Louhimiehen elokuvasta pitäneenä oleelliselta eivät lopulta tunnukaan tuoreet tulokulmat tai tulkinnat. Oleellista on kertoa kansaamme ravisuttanut historiallinen tapahtuma Linnan tarinana, joka yhdistää ja saa ymmärtämään edeltäneitä ja olevia. Oman aikansa näyttelijöiden, kuten Jussi Vatasen Koskelan ja Eero Ahon Rokan, tai laulaja Robin Packalenin Hauhian ansiosta konkretisoituu, ketkä nyt olisivat rintamalla. Louhimiehen elokuva saa ymmärtämään, miksi pitää välittää tavoista, joilla asioita hoidetaan tai ihmisiä, kansoja ja kulttuureja kohdataan.

Elämyksellisin ja havahduttavin yksittäinen kohtaus oli Johannes Holopaisen näyttelemän vänrikki Kariluodon ensimmäinen hyökkäys. Lamaannuttava pelko ja ahdistus samaistavat puolukkavarvikossa makaavaan sotilaaseen, jonka olisi pitänyt saada vielä muutkin etenemään. Pelko tulee iholle. Näyttelijätär Diana Pozharskayan Petroskoin Vera on  yksinkertaisesti upea.

Suosituslinkkejä
”Tuntematon sotilas” Internet Movie Database
Koulukinon-tehtävistö Louhimiehen elokuvaan

Kommentoi